Hiljaiselosta vetäytynyt ilmoittautuu. YO oli sen verran voimia ja ajatuksia vievä rupeama, että en ihan tarkotuksella tullut päivittelemään mitään koska olisin puhunut vaan siitä. Mutta jotain siitäkin; ruotsin koe meni aika lailla niin kuin olin odotellutkin, yllätyin jopa positiivisesti tänään kun kävin joitakin pisteitä kyselemässä, että olin arvioinut itseni alakanttiin, ja pisteet oli paremmat. Huomenna kai saa jo tietää, millä kirjaimella lähtee eteenpäin.

Ostin ihanan pitsimekon viikonloppuna Onlystä! Olen hirmu huono olemaan kameran edessä kun joku muu kuvaa, eikä mulla ole kameran jalkaa, niin tää on nyt paras asukuva minkä saatte.. Juhlistin kirjotusten loppua ensin ihan vaan koti-illalla huonon leffan, jalkakylvyn ja kynttilöiden kanssa, mut seuraavana päivänä sukellettiin sit taas ystävän kanssa vähä yöelämään. Virkistävä viikonloppu kyllä! Ensin tuntu, että johan tätä aikaa on vaikka muille jakaa, mutta sit Groovareilla (mitkä groovarit?) kävi flaksi ja tää päivä menikin pitkälti musahommien ja settilistojen ym. kanssa touhutessa. Alkoi myös totuus iskeä senkin suhteen että opinnäytetyökonserttia kannattais ihan oikeesti alkaa treenaamaan.. Oon tosi innoissani niistä biiseistä mitä soitan siinä, mutta aika treenaamiselle en oo viime aikoina osannut järjestää. Eiköhän tuohon tule muutos nyt.

Loppuviikosta matka käy kohti Jyväskylää, jossa odottaa henkinen isosisko. Long time no no no no. Ja Eva&Manu Lutakossa olis suunnitelmissa nähdä perjantaina.

Viimeaikainen jatkuva "vuosi sitten"-fiilis meinaa vetää suunpielet alas ja silmät surulle, joten kokosin vähän biisejä, joista miulle tulee hyvä mieli!

Viimeseen biisiin on ihana nukahtaa, kokeilkaa vaikka!

Tämän syksyn YO 1/2 tehty, eli ruotsin kuuntelussa koitettiin tsempata tänä aamuna. Positiivisella mielellä lähdin auditoriosta, mut saa nähdä miten käy! En oo asettanut itselleni mitään tavotetta kirjotusten suhteen, vaan meen asenteella "teen parhaani ja yllätyn positiivisesti jos kirjotan hyvin".

Oon meinannut sairastua taas flunssaan. Viikon kun kerkesin jo terveenä olla. Olisko se sit tää lukemisstressi, mikä heittää vastuskyvyn taas alas. Vai olisko se viikonloppuriekkuminen yömyöhään..

Tänään oli kevyttä kouluväsymystä ilmassa, ja rentouduinkin illalla kävelylenkillä ensin yksin, ja myöhemmin ystävän kanssa. Oli rauhottavaa vaan istuu laiturilla ja katella aaltoi hetki. Suosittelen kaikille abiturienteille: menkää veden äärelle hetkeks, paljon virkeempi mieli lähtee taas lukuhommiin!

 

Tekemisentäyteistä ajoittaista itsekurin puutetta. Minäkuvan kanssa tasapainoilua. Pakottamista, päiväunia, pitkiä iltoja. Sellasta viime aikoina. 

Päivät täyttyy aika lailla pelkästään koulusta nykyään. Ruotsia ruotsin lukemisen perään ja toisin päin. Tuntuu, että tartteis samaan aikaan viikon aikaa vaan nukkumiseen, sosialisoitumiseen ja itselleen. Mut ei kaikkee voi saada, ja oon toistaseks valinnu vaan nukkumisen. Täällä yksin oleminen tuntuu jotenkin paljon paljon masentavammalta kuin kesällä kun olin pois. Täällä alkaa verrata itseään muihin ja lopettaa nauttimisen. Lopulta tuntuu ettei osaa enää nauttia, ja kun yrittää väkisin niin tulee vaan sanomista.

Fuck me it's weekend!

Weekend-festarit oli aivan huikee kokemus! En oo ehkä ikinä reivannut niin paljon ja hartaasti kun tuolla tein. 

 Viikonloppu oli eksymistä, kysymistä, löytämistä, tekemistä

odottelua, alottelua

innostuneisuutta, suunnitelmia

 uusia kavereita,  murrehirmuja

 reivaamista, letkaamista

nurmikolla painimista

järjetöntä kreisibailaamista

ja ennen kaikkea kesäfestarimieltä!

Kuvattiin Elinan kanssa videoo meidän reissulta, ja se ilmestyy kunhan se tehdään valmiiks! Kannattaa käydä tsekkaa!

Haen tasapainoo. Kannan toisella olkapäällä valtavaa painoa joka meinaa vetää minut alas. Jos kallistun niin kaadun siihen suuntaan mikä ei missään nimessä tee minusta vahvempaa. Yritän pitää mielessä sen kaiken mitä opin itsestäni kesällä, mutta koko ajan se paino hartioilla horjuttaa. Tää on tää ympäristö. Kaikki nurkat, kaikki tiet, kaikki ihmiset muistuttaa minuu viime syksystä. Kohtaan sen kaiken, hiljaa katson kun se muuttuu minun silmissä. Ehkä tammikuussa pysyn taas viimein vakaasti pystyssä.

Mihin suuntaan tuulee?

Oon tekemässä lähtöö, mut lähteminen mietityttää. Mihin palaan? Kotikaupunki tuo mieleen tällä hetkellä vain pimeät syysillat silloin kun ei uskalla ajaa pyörällä yksin. Oon ollut täällä niin valoisalla mielellä, kun jätin minuu koko vuoden varjostaneet asiat taakseni. Pelottaa, että menetän palatessani tän valoisuuden mitä oon imenyt itseeni täällä koko kesän. Entä jos samat paikat ja samat pimenevät metsiköt pimentää myös minun mielen ja on laitettava itselleen ulkonaliikkumiskielto kymmenen jälkeen? Haluaisin palata niin vahvana että pystyisin elämään uudelleen viime syksyn tunteita uppoamatta niihin. Niin että pystyisin tarkkailemaan niitä pienissä pätkissä kerrallaan. Jalat pimeässä mut pää valossa.

Tarvitsetko bändiä juhliisi, tunnelmankohottajaa ja tanssijalanvipattajaa?
Thomas O'Malley & Groovycats on joensuulainen tanssi- ja bilemusiikkibändi, jolta taipuu niin valssit ja tangot kuin partyrockanthemitkin. Bändi koostuu viidestä musiikinopiskelijasta, joilla on into ja halu musiikin tekemiseen kohdallaan! Jos siis kaipaat häihin, syysjuhliin, firman pikkujouluille tai muihin pippaloihin bändiä viihdyttäjäksi, ota yhteyttä: groovarit@hotmail.com
Tykkää meistä Facebookissa: Thomas O'Malley & Groovycats