Tekemisentäyteistä ajoittaista itsekurin puutetta. Minäkuvan kanssa tasapainoilua. Pakottamista, päiväunia, pitkiä iltoja. Sellasta viime aikoina. 

Päivät täyttyy aika lailla pelkästään koulusta nykyään. Ruotsia ruotsin lukemisen perään ja toisin päin. Tuntuu, että tartteis samaan aikaan viikon aikaa vaan nukkumiseen, sosialisoitumiseen ja itselleen. Mut ei kaikkee voi saada, ja oon toistaseks valinnu vaan nukkumisen. Täällä yksin oleminen tuntuu jotenkin paljon paljon masentavammalta kuin kesällä kun olin pois. Täällä alkaa verrata itseään muihin ja lopettaa nauttimisen. Lopulta tuntuu ettei osaa enää nauttia, ja kun yrittää väkisin niin tulee vaan sanomista.