sunnuntai 25. joulukuuta 2011

Valon Soturi tietää, että tietyt hetket toistuvat







  
Hyvää joulunaikaa! Meillä aatto eteni perinteisesti: aamusauna, joulupuuro, yleistä hönäämistä, jouluruoka, lahjat, haudoilla vierailu ja nyt muutaman joulun vanha perinne, jouluyönmessu. Oli ihanan rauhallinen päivä, nautin todella ruuista ja ihanista lahjoista, joita sain. Sain kaikkea tarpeellista, kuten suoritstusraudan ja astioita ja villasukkia ja pyöränvalon. :) Mutta ehkä hienointa oli nähdä niiden läheisten ilmeet, joille itse antoi lahjan. Se ilo! Jouluyönä kirkossa on jotenkin ihan erilainen tunnelma kun yleensä. Siellä on jotenkin sellainen selittämätön hiljaisuus ja rauha, mitä harvoin näkee kirkossakaan. Vaikka joka aattona tuntuu ettei jaksaisi lähteä klo 23 alkavaan messuun, on kuitenkin onnellinen olo aina messuun jälkeen siitä että lähti. Meitä oli messun musiikkia tekemässä yli kahdenkymmenen hengen porukka isosia, ja pakko sanoa, että saatiin kyllä hienoa jälkeä aikaan! Sain laulaa soolon ja soitin viulua muutamassa biisissä.

Sain myös lahjaksi ihan mielettömiä levyjä, pakko jakaa nekin teidän kanssa. Sain jo etukäteen tosiaan Porcupine treen Deadwingin, josta mainitsin jo aiemmassa postauksessa. Se on huikee kokemus, kun kuuntelee koko levyn putkeen. Deadwing on kokonaisuus joka ei repeä missään vaiheessa. Eilen sain veljeltäni Herra Ylpön ja Ihmisten Pojat ei tanssi- albumin ja PMMP:n kokoelman, jossa on Kovemmat kädet-albumi ja Veden varaan-albumi ja vielä Kuulkaas live!-dvd, joka sisältää 53 videota! Kuulkaas liveen en ole ehtinyt vielä tutustua, mutta ehkä tämän päivän aikana..Pemuista tulee mieleen ihan Ruisrockit -10 ja -11 ja se fiilis heidän keikallaan! Täydellistä. Pojat ei tanssi oli myös mieletön eargasm-elämys. Harvoin saa mätöstä noin kovia kiksejä, mitä tuli esimerkiksi Riisu siipesi -biisistä. On hassua, miten oon löytänyt Herra Ylpön vasta nyt oikein kunnolla. Olin kyllä puolitoista vuotta sitten Ilosaarirockissa hänen keikallaan, mutta en saanut sillon siitä musasta niin paljon irti mitä nyt!

Iloitsin suunnattomasti, kun tänään aamulla herättyäni käänsin telkkarin päälle ja siellä tuli Lilo ja Stitch! Stitch on niin suloinenn! Ulvoin ääneen kun se olento meinattiin erottaa perheestään. Onneksi lastenelokuvissa on poikkeuksetta onnellinen loppu. Sen jälkeen tuli vielä loppu Karhuveljeni Kodasta, sekin oli elämys. Huhhuh, rakastan lastenelokuvia! En mitään niitä uusia 3D animoituja, vaan noita ihania! Tulisipa joku Nalle Puhin elokuva tässä joku päivä. Ne on lemppareita.
***

"Valon soturi tietää, että tietyt hetket toistuvat. Hän näkee usein edessään samat ongelmat ja tilanteet joihin on törmännyt jo aiemmin, ja silloin hän masentuu. Hän ajattelee, ettei pääse eteenpäin elämässään, koska samat vaikeudet ovat taas vastassa.
  "Olen kokenut jo tämän", hän valittaa sydämmelleen.
  "Niin oletkin", sydän vastaa. "Muttet ole päässyt koskaan yli."
Silloin Soturi ymmärtää, että toistuvilla kokemuksilla on yksi ainoa tavoite: niiden tarkoitus on opettaa hänelle sellaista hän ei halua oppia."
- Paulo Coelho Valon Soturin käsikirja
***